tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Ruokaturistina Tokiossa

Piipahdettiin tuossa tosiaan vajaan viikon verran Japanissa, ja kylläpä osasikin olla mukava reissu. Yhdeksi maailman suurimmista kaupungeista Tokion tunnelma oli ihan käsittämättömän sympaattinen, ihmiset uskomattoman ystävällisiä ja japanilainen ruoka sitten - voi mahdoton, että osasi olla mahtavia makuja ja kauniisti aseteltuja annoksia! Ja vaikka Tokio on hintavan kaupungin maineessa, ainakin ravintolassa syöminen oli selvästi halvempaa kuin Suomessa (tai ainakin onnistuin uskottelemaan itselleni niin).

Jos haluaa syödä samalla kertaa sekä maistuvaa että terveellistä ruokaa, niin kannattaa ehdottomasti tutustua japanilaiseen kokkailukulttuuriin vähän tarkemminkin. Etenkin päivittäisestä misokeittokupposesta tulin suorastaan riippuvaiseksi. Pitäisi ottaa selville, saako Oulusta tai edes jostain muualta Suomesta ostettua misoa (kilon painoisen misopaketin tuominen Suomeen jo valmiiksi täyteen ahdetuissa matkalaukuissa ei oikein houkutellut). Myös sobanuudelit vaikuttavat pikaisen perehtymisen perusteella olevan melkoista hyvän olon ruokaa, ja niitä syötiin viikon aikana useampaankin otteeseen. Kuvassa Ginzassa tarjoiltua herkullista sobakeittoa, jossa höysteenä ankkaa sekä purjosipulia.

Tiedän monien tuttavieni suhtautuvan japanilaiseen ruokaan suhteellisen penseästi (”siellähän syödään vain raakaa kalaa”), ja kieltämättä olen syyllistynyt jossain vaiheessa elämääni itsekin moiseen ajatteluun. Japanilainen ruoka on kuitenkin paljon muutakin kuin sushia ja sushi puolestaan paljon muutakin kuin raakaa kalaa. Miehisempään makuun putoavat japanilaisista perinneruuista esimerkiksi erilaiset lihavartaat (ainakin yakitori-paikat näyttivät olevan aika tavalla miesten miehittämiä) tai friteerattu possunliha eli tonkatsu. (Alemman kuvan vartaat eivät tosin taida olla sieltä kaikkein miehisimmästä päästä. Niissä on sieniä, purjoa ja kaikkein oikeimmalla kanaa.)


Vaikka japanilainen ruokakulttuuri nojaa tiukasti omiin perinteisiinsä, se vaikuttaa myös yllättävän muuntautumiskykyiseltä. Tästä on hyvänä esimerkkinä intialaisesta currysta Japaniin sovellettu karee raisu, jota piti itsekin päästä maistamaan tuommoisen miniannoksen verran. Tähänkin murkinaan erikoistuneita ravintoloita tuli vastaan vaikka millä mitalla. Lisäksi Tokiosta löytyy runsaasti huippuhyviä kiinalaisia ja korealaisia ravintoloita (sekä tietenkin myös italialaisia sun muita meikäläisille tutumpia paikkoja), mutta me keskityimme tällä kertaa melkein pelkästään noihin japanilaisiin juttuihin.

Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Japanissa eikä myöskään osaa japanin kieltä, mutta Tokiossa pärjäsi auttavasti englannillakin. Ravintoloita oli joka lähtöön, ja usein ne sijaitsivat kätevästi asemilla ja tavarataloissa omissa kerroksissaan, mikä tietenkin helpotti etenkin shoppausreissujen yhteydessä ruokapaikkojen nopeaa valitsemista. Tosin kaikissa ravintoloissa ei ollut englanninkielisiä listoja eikä kukaan henkilökunnasta osannut aina välttämättä sanaakaan englantia. Niissä tilanteissa suosimme valmiita ateriasettejä tai pari kertaa osoittelimme tarjoilijalle ravintoloiden ulkopuolella olevista annosten vahajäljitelmistä sopiviksi katsomiamme ateriavaihtoehtoja. Pari kertaa yhteisen kielen puute aiheutti kommelluksiakin, esimerkiksi kerran saimme laskua pyytäessämme lisää olutta ja kerran tilasin epähuomiossa lisää vihreää teetä.

Tuollaiset ateriasetit oli selvästi tarkoitettu yhden ihmisen syötäviksi, mutta muuten annoksia tilattiin yleensä koko pöytäseurueelle, minkä jälkeen kaikki voivat maistella vähän kaikkea. Myös lasku kirjoitetaan yhteisesti koko porukalle. Seuraavalle Japanin-reissulle (jota ei tosin valitettavasti taida tulla ihan hetkeen) kannattanee opetella kenties vähän enemmän kieltäkin, niin pääsee vielä paremmin kiinni meininkiin. Nyt tuli syötyä aika paljon kaikkea sellaista, josta ei välttämättä etukäteen yhtään tiennyt, onko kyseessä kenties kala vai kasvis. (Osa ruokalajienkin nimistä jäi hämärän peittoon, esimerkiksi tuo toiseksi ylimmän kuvan laatikossa tarjoiltu marinoitu kala, jolle omistettuja ravintoloita tuli Tokiossa vastaan useampiakin.)

Joka paikassa ei ruokia kehdannut kuvata, etenkin jos kokki hääräili toimeliaana ihan nenän edessä. Näin kävi esimerkiksi shinjukulaisessa tempuraravintolassa nimeltään Tsunahachi. Shabu-shabuun keskittyneessä shibuyalaisessa ravintolassa kehtasi sen sijaan vähän kuvatakin. Eli ideana on, että pöydässä olevalla keittolevyllä kiehuu kulhollinen maistuvaa lientä, jossa sitten kypsytellään lihaa, kasviksia ja viimeiseksi nuudeleita. Tässä pari otosta aiheesta:


Ja tässä Roppongissa perjantai-illan yöpalaksi nauttimamme japanilaistyylinen munakas, joka tavataan koristella ketsupilla (mikä loistoidea!).

Innostuin japanilaisesta ruuasta sen verran paljon, että sopeutuminen omiin kokkauksiin (ja haarukalla syömiseen!) tuntuu hetken aikaa hieman hankalalta, mutta ehkä tässä pääsee taas vähitellen juoneen mukaan. Eilen ruokakaupassa käydessäni kurkistelin kuitenkin vielä kaikkein kiinnostuneimmin juustohyllystä löytynyttä tofupakettia, kun senkin makuun pääsin nyt viime viikolla vihdoin perehtymään.

Itse en ole tietenkään vielä lähimainkaan japanilaisen ruuan asiantuntija, ja tähänkin reissuun ehdin viime hetken työkiireiden vuoksi valmistautua vähän turhan kevyesti. Todellista japanilaisen ruokakulttuurin tuntemusta löytyy maanmainiosta Pottusushi-blogista, jonka sivupalkissa on linkkejä myös japanilaisten itsensä pitämiin ruokablogeihin.

18 Comments:

At 21/11/06 15:28, Anonymous Anonyymi said...

Ihania kuvia :) Tahtoo päästä itsekin maistelemaan japanilaisia herkkuja paikan päälle!

Misokeittoon käytettävää paputahnaa ja kalajauhetta saa ainakin Tokyokanista (Helsingissä). Suomesta saa myös valmiita annospusseihin pakattuja tahnoja, jotka vain liotetaan kuumaan veteen.

Itse ostan Tokyokanista myös tofua, se on edullisempaa ja paremmin säilyvää kuin suomalaiset tofut (tiedä sitten, kumpi on "oikeampaa"). Tokyokanista saa kaikkea muutakin kivaa, joten suosittelen käymään siellä ostoksilla, kun täällä päin liikutte.

(kiitos kuvitetusta kertomuksesta, eihän tästä mikään nojatuolimatkatullut vaan työtuolimatka... ei pitäisi tsekkailla blogilistan päivityksiä töissäkin ;)

 
At 21/11/06 15:44, Blogger Rosmariini said...

Tuonne Tokyokaniin minäkin panin toivoni, joten sinnepä siis tilaisuuden koittaessa. Sinulta muuten varmasti löytyisi jos jonkinlaisia ideoita tuohon tofun käyttöön? Voisi johonkin koittaa sitä kokeilla, vaikkei tuo täällä asuva mies taida olla aiheesta kovinkaan innoissaan. Saisikohan sen jotenkin kätkettyä ruuan joukkoon? :)

Veteen liuotettavaa pussimisokeittoa olen muutaman kerran Suomessa syönytkin, mutta en ole varma, onko se tuommoista mainitsemaasi tahnaa. Arvatenkin aika kalpeita esityksiä noihin Japanissa tarjoiltuihin keittoihin verrattuna.

(Todennäköisesti pääset vielä jatkossa nojatuolimatkailemaankin kanssamme. Pari Tokio-aiheista postausta olisi vielä suunnitelmissa, kunhan nyt ehtisi käymään kuvia läpi ja virittelemään jonkinlaista tekstiä niiden ympärille. Kaupungista löytyi mm. kokonainen kadullinen keittiötarvikkeita. Voit arvata, että meikäläinen riehaantui siellä ihan kokonaan.)

 
At 21/11/06 16:33, Anonymous Anonyymi said...

Misotahnaa saa ostaa luontaistuotekaupoista ympäri Suomen. Varmasti Oulustakin löytyy ainakin yksi. Kannattaa käydä kysymässä.

 
At 21/11/06 16:38, Blogger Rosmariini said...

Joo, kyllä täältä luontaistuotekauppoja löytyy. En tiennytkään, että niissä myydään tuommoisiakin juttuja, joten kiitos tiedosta!

 
At 21/11/06 16:56, Blogger Lissu said...

Japanilainen ruoka vie mennessään! Minäkin suosittelen kotikokkaajille Tokyokania, josta myös saa kauniita japanilaisia astioita. Olen valmistanut misoa tavallisista marketista ostetuista valmispusseista. Se taitaa periaatteessa olla samaa tavaraa kuin isommissa pakkauksissa myyty misotahna. Siihen sekaan vain tofua, sieniä ja kevätsipulia tai silputtua purjoa. Ja jos ikävä Japaniin yltyy tosi kovaksi, Helsingin reissulla kannattaa käydä herkuttelemassa ravintola Koton lämmittävällä ja maukkaalla sukiyakilla.

 
At 21/11/06 17:26, Blogger Rosmariini said...

Hmmm. Noissa meikäläisten aikoinaan kokeilemissa valmispusseissa ei tainnut kyllä olla tahnaa vaan ennemminkin ehkä jonkinlaista jauhetta. Lopputulos ei ainakaan ollut muistaakseni mitenkään sakkainen niin kuin noissa japanilaisissa misokeitoissa. Pitääpä kurkistella kauppojen valikoimia uudemman kerran. Sushintekotarpeet ovat ainakin yleistyneet pienemmissäkin kaupoissa, joten jospa tuota muutakin Japanin-sälää alkaisi pikkuhiljaa saamaan vähän paremmin.

Sukiyaki taitaakin olla vielä testaamatta, mutta se vaikuttaa kyllä aivan yhtä hyvältä kuin kaikki muukin reissussa syömämme muona. (Tai mahtui joukkoon pari kammottavampaakin makuelämystä, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää...)

 
At 21/11/06 20:52, Anonymous Anonyymi said...

Mun mielestä Misoa saa hallin etniseltä myyjältä (kun kysyy), joka on Toripolliisilta katsottuna vasemmalla käytävällä. Ja mustelisin, että sitä taisi olla myös Punnitse ja säästä:ssä.

 
At 21/11/06 21:02, Anonymous Anonyymi said...

Misokeittoohan tofu tietty sopii kuin nakutettu. Ohjeessa säestän Lissua; (siitake)sieniä, kevätsipulia/purjoa ja tofua. Yleensä teen misokeiton paputahnasta ja maustan itse, mutta valmiit pussit ovat ihan mainioita pikakeittopohjia. Joskus olen esim. laittanut japanilaisia nuudeleita ja vähän reilummin kasviksia sekaan niin tulee vähän ruokaisampaa. Tofun sijasta (no miksei rinnallekin) voi roiskaista myös kalan paloja (vaikka sushin teosta ylijääneitä), pienet palat kypsyvät hetkessä.

Tofu itsessäänhän on ihan mautonta, joten parhaiten se minusta sopii esim. mausteiseen wokkiin. Tofua voi myös marinoida esim. soija-inkivääri-chili-tyyppisessä seoksessa ennen pataan heittoa. Aikanaan itse sovelsin lihawokkien ohjeita tofulle. Koska tofu imee makua itseensä, seuraavana päivänä lounaseväänä wokki on vielä maukkaampaa :)

Minulle tofu oli ja on edelleenkin enemmänkin pikaruokaa (paketti säilyy jääkaapissa hätävarana), joten kovin kummoisia gourmet-reseptejä ei ole. Herkut on aina väsätty muista aineksista, tofua on heitetty proteiiniksi arkiruokaan.

 
At 21/11/06 21:22, Blogger Rosmariini said...

Stockmannilta löytyi ensi hätään pieni misonyssykkä. Pitää testata miten se toimii ja ostaa sitten muualta, jos lopputulos ei vastaa odotuksia.

Tokyokan muuten toimittaa kotisivujensa perusteella kaikkia myymiään tuotteita myös postitse. :) Saas nähdä, uskallanko mennä selailemaan valikoimia, kun Japanin-innostus on nyt kuumimmillaan. Voi tulla aika kalliiksi...

Kiitos Emmalle tofuohjeistuksesta! Ostimme Japanista keittokirjankin, joten siitä löytyy varmasti myös lisävinkkejä noihin tofuhommeleihin.

 
At 22/11/06 08:51, Blogger Minna said...

Voih, tulipa ikävä Japaniin! Japanilainen ruoka on ehkä maailman parasta :) Tuo mainitsemasi marinoitu kala on unagi, suomeksi ankerias. Täältä löytyy vähän lisää tietoa: http://www.bento.com/re_unagi.html

 
At 22/11/06 09:15, Blogger Rosmariini said...

No niinpäs onkin! Kiitos tiedosta.

Milläköhän tekosyyllä sitä itse voisi muuttaa Japaniin asumaan... :)

 
At 22/11/06 10:44, Anonymous Anonyymi said...

Ohhoh...kylläpäs on ihania kuvia ja varmasti muutenkin mahtava reissu...vai tuommoiselle huilaustauolle sitä sitten lähdettiin ;O)
tuollaisesta voi itse vaan haaveilla :)

 
At 22/11/06 19:21, Anonymous Anonyymi said...

Tervetuloa takaisin! Ah, Japani, ehdoton, ehdoton suosikkini. Kertakaikkiaan unohtumattomia ruokamuistoja. Ja muutenkin maa on niin kiehtova. Olisi vaan aikaa ja erityisesti rahaa mennä pidemmäksi aikaa. Mutta ihan mahtava paikka!! Kiva päästä matkalle mukaan postauksissanne!!

 
At 22/11/06 19:45, Blogger Rosmariini said...

Pieni nettitauko teki hyvää. Nyt jaksaa taas tuhertaa postauksia uudella innolla. :)

 
At 23/12/06 00:34, Anonymous Anonyymi said...

>
>(Osa ruokalajienkin nimistä jäi >hämärän peittoon, esimerkiksi tuo >toiseksi ylimmän kuvan laatikossa >tarjoiltu marinoitu kala, jolle >omistettuja ravintoloita tuli >Tokiossa vastaan useampiakin.)
>

Heip, sen kalan nimi, joka oli jäänyt sinua mietityttämään, on UNAGI. Neliön muotoisessa 'laatikossa' tarjoillun ruoan nimi on UNAJUU.

Kiitos hauskasta blogista, josta on löytynyt jo monta mielenkiintoista reseptiä!

 
At 16/7/07 20:46, Anonymous Anonyymi said...

Tietäisittekö saisiko noita aineksia ja astioita mistään muualta kuin tokyokasta, kun asustelen täällä Lappeenrannassa nii olisiko tässä lähellä mitään kauppaa?

 
At 17/7/07 13:37, Blogger Rosmariini said...

Tokyokan lähettää tuotteitaan postitsekin, joten se voisi olla kätevin ratkaisu muualla asuville.

 
At 15/7/15 10:55, Anonymous Anonyymi said...

Hei! Hyvä arkiruoka vinkki tofulle: maapoudoufu, japanilaistettu kiinalainen tulinen pataruoka, johon tulee pääaineina tofua, purjoa, hoisin-kastiketta, valkosipuli-chilitahnaa ja jauhelihaa(kana,possu tai nauta, miten itse tykkää), mutta myös suikaleista tulee passelia. Tarkemmat ohjeet löytyy herkästi googlettamalla. Meillä koko perheen suosikki.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails