torstaina, marraskuuta 23, 2006

Italialainen ilta

Omien kokkailujen kanssa on ollut tällä viikolla vähän hiljaisempaa, joten jos vaikka postaisi tähän väliin reissua edeltävän italialaishenkisen ruokaillan tuotoksia.

Jamie Oliver jaksaa korostaa, että vähemmän arvostetuista ruhonosista saa reippaasti maistuvampaa ja mehevämpää syötävää kuin sinänsä hieman tylsästä ja mauttomasta fileestä - kunhan vaan malttaa hauduttaa tarpeeksi pitkään. Meilläkin pääsi kokeiluun lampaanrinnasta tehty ossobuco kaverinaan kerrassaan herkullinen risotto milanese. (Minä en itse näiden ruokalajien valmistamiseen juurikaan osallistunut, joten suuret kiitokset paikalla olleelle kokkikolmikolle herkullisesta lopputuloksesta.)
Ossobuco

4-5 paksua viipaletta vasikanpotkaa tai 1 1/2 kg lampaanrintaa
150 g juuriselleriraastetta
3 hienonnettua sipulia
1 keskikokoinen raastettu porkkana
voita tai öljyä paistamiseen
3 rkl vehnäjauhoja
1 tlk tomaatteja (400 g) tai 6 tuoretta, kuorittua
3-4 rkl tomaattipyreetä
2-3 dl kuivaa valkoviiniä
2-3 dl vettä + 1 lihaliemikuutio
1-2 rkl tuoretta hienonnettua basilikaa tai 2 tl kuivattua
1 pieni laakerinlehti
suolaa, valkopippuria

Ossobucon koristeeksi kannattaa sekoittaa näistä aineksista gremolata:
1 nippu hienonnettua persiljaa
1-2 puristettua valkosipulinkynttä
1-2 rkl raastettua sitruunankuorta

Ruskista lihapaloja hitaasti padassa voissa tai öljyssä. Nosta lihapalat sivuun. Kuullota kasvikset tomaatteja lukuun ottamatta. Lisää lihat pataan ja ripottele pinnalle jauhot. Sekoita hyvin ja lisää tomaatit. Kaada pataan viini, vesi, lihaliemikuutio ja mausteet. Kiehauta levyllä ja siirrä pata uuniin (jos se on uuninkestävä) 200 asteeseen noin 1 1/2 tunniksi. Ossobucon voi kypsentää myös liedellä kannen alla matalalla lämmöllä. Sekoita sitä silloin tällöin ja kypsennä noin 1 1/2 tuntia. (Meillä ruoka viihtyi uunissa helposti parikin tuntia, mutta eipä tuo tuntunut siitä pahastuvan.) Sekoita valmiiseen pataan varovasti koristeet. Tarjoa kullankeltaisen riisin, milanolaisen risoton kanssa.

Risotto milanese (eli milanolainen risotto)

Neljälle tarvitset 5 dl arborioriisiä. Valmista se pilahviriisin tapaan, mutta lisää pieninä määrinä ja sekoittaen nesteeksi 11-12 dl kanalientä ja noin 2 dl kuivaa valkoviiniä. Hienonna loppuvaiheessa sekaan 1/4-1/2 g sahramia. Sekoita vielä noin 50 g voita ja 2 dl parmesaaniraastetta. Anna risoton vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Risoton tulee olla kermaista ja mehevää.

Pilahviriisi:
1 hienonnettu sipuli
noin 2 rkl voita, margariinia tai öljyä
3 dl pitkäjyväistä riisiä tai arborioriisiä
6 dl lihalientä (vettä + lihaliemikuutio)
Kuullota sipuli rasvassa paksupohjaisessa kattilassa alhaisella lämmöllä (se ei saa lainkaan ruskistua). Muutaman minuutin kuluttua lisää riisit ja sekoita. Kaada kattilaan lihaliemi ja kiehauta. Laske lämpö alhaisimmalle tasolle, peitä kannella ja hauduta hitaasti 20-25 minuuttia. Älä nosta kantta liian aikaisin.
Ohjeet on otettu Anna Bergenströmin Joka kodin keittokirjasta.

9 Comments:

At 23/11/06 10:12, Anonymous Anonyymi said...

Milanolainen risotto on kyllä risottojen kuningas. Ehkä se olisi jälleen tekovuorossa seuraavan kerran kun risottohammasta kolottaa.

Lievää Japani-fiksaatiota potevana on muuten luettu näitä viimeaikaisia juttuja kateudesta vihreänä. Jos sitä itsekin joskus pääsisi...

 
At 23/11/06 19:29, Blogger Rosmariini said...

Japani-fiksaatiota on selvästi ilmassa. Mekin olemme haaveilleet sinne matkustamisesta niin kauan kuin jaksan muistaa.

Ja kieltämättä tuo risotto oli aivan pökerryttävän herkullista. Loistava yhdistelmä pitkään muhineen lihan kanssa.

 
At 24/11/06 16:56, Anonymous Anonyymi said...

Mie ihmettelin yhtenä iltana kun omaa herkkuateriaamme yritettiin kuvata, että miten sie tässä onnistut. Niin äärettömän herkullisia kuvia :)
m.

 
At 24/11/06 19:06, Blogger Rosmariini said...

Ehkäpä tuon valokuvaustaitoisemman pastanjauhajan pitäisi pitää täällä pieni ruokakuvauksen oppitunti. :)

 
At 24/11/06 20:09, Anonymous Anonyymi said...

Ei hassumpi idea :)

 
At 25/11/06 02:33, Blogger Pippurimylly said...

Laitetaan harkintaan :) Vaikka en tässä kyllä koe olevani mikään oppia kenellekään antamaan. Pääasia on varmaan se valokuvauksen perussääntö: kun koet olevasi tarpeeksi lähellä, ota vielä askel tai kaksi lähemmäs. Valo on toinen keskeinen juttu. Kameran kiinteä salama = huono, tulee turhan latteaa jälkeä. Mieluummin kytketään salama sammuksiin ja kuvataan vallitsevassa valossa tai - jos kalusto venyy - muusta kuin suoraan kameran suunnasta tulevilla valoilla.

 
At 27/11/06 19:12, Anonymous Anonyymi said...

Läheisyys ja valo - yritän seuraavan kerran muistaa, niin ehkä miekin saan joskus jonkun onnistuneen otoksen :)
m.

 
At 10/12/06 19:43, Anonymous Anonyymi said...

joo, kyllähän sitä risottoa veivattiin ranne mutkalla. :-) Erinomaista settiä kaikenkaikkiaan. Aussi-kuohuviini oli poreilevaa, ja mikäs se punkku olikaan...jokin pinot noir?

Valmiiseen pöytäänkin on joskus kiva istahtaa, mutta kyllä mainitussa illassa oli extraa se että sai itsekin tehdä jotain asian eteen. Kiitokset jauhajille vielä kerran!

--bronx

 
At 10/12/06 20:38, Blogger Pippurimylly said...

Bronx, kiitoksia vaan itsellenne. Oli ilo katsella, kun risotto pyöri pannulla niin tyylillä ja pieteetillä :) Punkku taisi olla juurikin Pinot Noir, mutta tarkempi laatu on jo päässyt hiipumaan muistista.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails